Toiminnallisen taidehistorian metodin luonut lahtelainen draamapedagogi Lasse Kantola - "Tieto pirstaloi ja taide eheyttää"

Suomen diakoniaopiston Lahden kampuksella toimivan opetusteatterin Theathrum Olgan toimintaa ohjaava draamapedagogi Lasse Kantola kertoi Radio Voimalla Lahden Museokioskilla avautuvasta toiminnallisen taidehistorian näyttelystä. Kantola kuvaili toiminnallisen taidehistorian tarkoittavan sitä, että taidehistoriasta valitaan jokin ilmiö, henkilö, taulu tai yksityiskohta, jota ryhdytään tutkimaan ja puhaltamaan henkiin
- Taiteessa oppiminen on väline tai matka itseen, omiin valmiuksiin kohdata toinen ihminen, kyetä dialogiin, kuka olen, mistä olen tulossa ja mitkä ovat minun vahvuuteni. Vahvuuksia ei onneksi tänä päivänä nähdä enää valtavana artikulaationa tai kykynä olla ”naminami”, vaan lahjakkuuden lajeja ja erilaisia taitoja on jopa vaitiolo, kuuntelu, läsnäolo ja sosiaalisuus. Työvälineessä, joka synnytti toiminnallisen taidehistorian, yhdistyvät kättentaidot, musiikki, dialogi, sanataide sekä toimiminen ryhmässä, kuvaili Kantola kehittämäänsä ja luomaansa toiminnallisen taidehistorian tekniikkaa.

Kantolan mukaan tekniikka pitää sisällään hyvin perinteisiä draaman työvälineitä.
- Lahden museoilta Tuija Vertainen oli minuun yhteydessä ja kysyi ”Lasse oletko huomannut, että olet luonut uuden metodin?” Ajattelin, että olipa mielenkiintoista. Sitten piti määritellä tälle nimi ja toiminnallinen taidehistoria tuntui järkevimmältä, kun siihen liittyy konkreettinen toiminta ja lopputulos. Ne toiminnat voivat olla hyvin arkisia, on olemassa 16-vuotaita ihmisiä, jotka eivät osaa tehdä solmua neulaan ja lankaan, eli opettelemme tiedon hakua, tulostamista, layouttia, puvustusta, lavastusta, tarpeistoa, maskeeraamista, kampaamista ja meillä on aina ammattiverkosto mukana. Siinä yhdistyy tämmöinen kisälli-oppipoika-mestari -ajattelu, Kantola avasi prosessia.

Kantolan mielestä tieto pirstaloi ja taide eheyttää.
- Tietoa, esikuvia, malleja ja tiedonlähteitä on niin valtavasti tarjolla. Koko aikamme on haasteinen ja taakoitettu. Meillä ei ole koskaan ollut niin täyttä jääkaappia kuin nyt, eikä tämmöistä ergonomiaa, näin pyöreitä pöydänkulmia, kaiken pitäisi tavallaan olla turvallisesti ja hyvin. Silti ihminen erakoituu ja kokee yksinäisyyttä ja merkityksettömyyttä - myöskin valintojen paljouden takia. Jos ajattelemme esimerkiksi 9-luokalta valmistuvaa opiskelijaa, niin ennen oli selvää, että kun hän nyt on maanviljelijän poika, niin hänestä tulee maanviljelijä. Kaikki nämä yhteishaut ja määritelmät, että kuka minä olen isona ja mikä, minusta tulee, mihin kouluun hakeudun, niin ne asettuvat kaikkein suurimpaan myrksyn vaiheeseen, jolloin ihminen saisi ihan vain olla vielä rauhassa, nauttia ja kasvaa, huolehti Kantola ja jatkoi.
- Kaikki tutkimukset viittaavat siihen, että taide saa ihmisen onnelliseksi ja luonto saa ihmisen läsnäolevaksi. Luovuutta huudetaan ratkaisuiksi maailmanlaajuisiin asioihin ja ongelmiin, ympäristötuhoihin ja -katastrofeihin, monenkaltaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, mutta usein mietin, että annetaanko sille sitten tilaa. Kouluista valmistuu kaksin käsin taitavia, innovatiivisia nuoria, mutta saavatko he paikan, kyseli Kantola.

Draamapedagogi uskoo vahvasti onnellisuuskeskeisyyteen ja neuvoo nuoria pysähtymään ja miettimään, millaiset asiat saavat onnelliseksi.
- Mikälaisissa asioissa koen olevani läsnä, missä ajan taju katoaa ja missä koen eläväni? Hakeudu sellaisten ihmisten ja toimintojen pariin, jotka saavat sinut onnelliseksi, koska silloin kuuntelet myös sitä sisäistä ääntä, neuvoi Kantola.

Kantola korosti vielä myös aikuisten ja nuoren lähipiirin vastuuta.
- Kun huomaan, että tuo ihminen on sivuutettu ja syrjässä, niin kysyn, mitä kuuluu, mitä ajattelet, haluatko tulla mukaan tai vain istun alas. Vastuu on meillä kaikilla. Minulla on tiettyjä kirjoittamattomia lakeja tai asioita, että se toinen ihminen on aina rakastettava ja kunnioitettava. Minulla tulee paljon opiskelijoita, jotka tulevat 9-luokalta ja joille vaikka kukaan ei ole koskaan sanonut mitään kaunista. Se on ihan järkyttävä tieto, että ihminen voi olla peruskoulussa yhdeksän vuotta ja jokainen päivä on selviytymistä, että minua ei huomattaisi ja toisaalta se valtava halu, että huomaa minut. Tähän pitää aikuisen ihmisen, ystävän ja lähimmäisen tarttua, vaati Kantola.

Theathrum Olgan toiminnallisen taidehistorian näyttely Lahden Museokioskissa ke 5.2.-1.3.2020
ti-pe klo 10-18
la-su klo 11-16

Audio icon Lataa podcast (58.68 MB)